Raketit pannaan
Vihdoin vuosi 2008 on täällä. Teitkö sinä Uuden Vuoden lupauksia? Uusi vuosi, uudet kujeet. Minä tein lupauksia, ehkä jonain päivänä paljastan ne sinullekin. Lupaukseni ovat tosin henkilökohtaisia. Mutta minun elämässänihän henkilökohtainen on poliittista ja siksi ne sopivat toki teemaltaan tänne minunkin poliittiseen päiväirjaani.
Vuoden ensimmäiset kiitokset menevät Turun kaupungille, joka jo perinteisesti järjesti lapsille oman ilotulitusshown Kupittaalla. Tästä julkisesta ilotulittamisesta on kaksikin hyötyä. Toisaalta eipä tarvinnut meidän ostaa omia paukkuja, kun saimme ihaille julkista paukuttelua. Toisekseen lapset pääsivät ajoissa nukkumaan. Lapsia ei tarvinnut valvottaa eikä myöskään raahata keskellä yötä ilotulituksia katsomaan humalaisten ihmisten keskelle. Iso turvallisuusnäkökulma siis.
Jälleen kerran perheessämme käytiin lasten ja aikuisten kesken keskustelu siitä, mitä järkeä raketeissa on. Ihmiset syytävät rahaa siihen, että saamme pilattua raittiin hengitysilmamme ja paukauteltua ilmaan väriaineita, raskasmetalleja ja ties mitä moskaa. Ovathan raketit toki kauniita ja ne toki tuovat juhlan tuntua. Olisi ehkä kuitenkin syytä nostaa laajempaanki keskusteluun, että kenellä on lupa ja kuinka paljon tuhota juhlapäivän kunniaksi ympäristöämme erittäin saastuttavalla ja roskaavalla tavalla. Kotikaupunkini Turku oli ilokseni jälleen kieltänyt rakettien ampumisen kaupunkialueella, mutta valvonnan puutteessa kieltoa ei ikävä kyllä noudatettu.
Vinkki Uudenvuodenpäivän viettoon: ota kävelylenkille roskapussi mukaan, johon voit kerätä juhlijoiden ja rakettien jättämiä roskia. Luonto ja asuinviihtyvys kiittävät tämän pienen, mutta merkittävän, teon edessä.
