Toukokuun alusta lähtien olen odottanut, että poliittinen elämä hiljenisi ja olisi aika jäädä kesälaitumille. (Aiemmin en ymmärtänyt, miksi politiikassa mukana olevat halusivat hiljentyä kesän viettoon. Nyt ymmärrän vallan mainiosti!) Kokousta pukkaa edelleen joka ikinen viikko. Sunnuntaina lähdin kesken poikani synttärijuhlien ehtiäkseni valtuustoryhmän työvaliokuntaan ja ryhmien välinen neuvotteluun. Maanantaina duunipäivän päätteeksi valtuusto, joka alkoi ryhmäkokouksella klo 16.30. Varsinainen valtuusto alkoi klo 18 ja päättyi klo 23 jälkeen. Tiistai aamulla eli tänään heräsin 8.00. tavatakseni klo 9.00. erään toimittajan ja loppupäivän olin duunissa klo 21 asti. Huomenna aamulla lähden klo 8 junalla Hesaan puoluehallituksen kokoukseen ja illalla olisi luvassa kunnallistoimikunta, joka minun pitäisi vetää. Torstaina on vapaapäivä ja juhannusviikonlopun olen duunissa.
Ensi viikolla eli juhannuksen jälkeen minulla alkaa loma ja ensimmäisen lomaviikon kokousaikataulu näyttää seuraavalta: maanantaina ylimääräinen valtuusto, keskiviikkona peruspalvelulautakunta ja lauantaina ylimääräinen puoluevaltuusto Helsingissä (jossa puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja. Minun suosikki on tietysti Paavo Arhinmäki!) Että rairai! Mikä oma elämä? ;) Kieltämättä olo alkaa olla hyytynyt ja kesälaitumet houkuttavat kovasti!
Tätähän se elämä ja politiikan tekeminen.
Ratkaisu ristiriitoihin on se, ettei ratkaisua ole, opetti Torsti Lehtinen
kerran.
ja sitten politiikkaa harrastavia pidetään itsekkäinä oman edun
tavoittelijoina... vaikka varsinkin harrastustasolla kyse on aika paljon
oman edun uhraamisesta.