Asunnottomien yö Elokololla
Jo toistamiseen vietin asunnottomien yötä Turun Elokololla. Väkeä kävi tasaiseen ja tunnelma oli leppoisa. Tarjolla oli Elokolon oman väen keittämää hernekeittoa sekä lahjoituksena saatua leipää ja pullaa. Surffasimme Tulenkantajanaisten Ninnin ja muutaman paikalle saapuneen tyypin kanssa netissä tutkien työpaikkailmoituksia. Aikamoisia nauruja saimme aikaiseksi, kun pohdimme, mitä kaikki työnimikkeet mahtavatkaan pitää sisällään.
Vakavasti puhuen olin todella yllättänyt, kun luin päivän lehden. Turussa on kaupungin asuntokartoitusselvityksessä tilastoitu 300 asunnotonta, jotka koostuvat kaupungin ensi- ja hoitokodin asukkaista. Tämän lisäksi ruohonjuuritason toimijoiden mukaan Turusta löytyy jopa samanmoinen määrä hoitokotien ulkopuolella. Näin suuret määrät hämmästyttävät siksi, että kun asiaa viime vuonna tiedustelin sosiaalilautakunnassa, niin määrän vakuutettiin olevan todella pieni. Tyyliin kymmenissä laskettavissa. No, asunnottomankin voi määritellä tietenkin monella eri tapaa. Aikamoinen heitto näissä tiedoissa silti tuntuu olevan. Mietin vain, miten voimme auttaa asunnottomia, jos emme edes myönnä heidän olemassaoloaan emmekä siten pysty kartoittamaan syitä heidän asunnottomuuteensa?
Asunnottomuuden syitä pohdiskelimmekin Ojasen Mintun (SDP) kanssa viimeksi sosiaalilautakunnan jälkeen, kun suunnittelimme Asunnottomien Yötä. Syitä asunnottomuuteen löytyy esimerkiksi päihteiden liiallisesta käytöstä ja mielenterveysongelmista. Asunnottomuutta ei poisteta pelkästään tarjoamalla asuntoa vaan tarjoamalla tukea apua tarvitsevalle. Joskus elämä heittelee niin, että ihminen ei vain kykene maksamaan vuokraansa ja joutuu siksi pihalle. Elämä ei aina ole helppoa ja mukavaa, vaikka itse toimintailta sujuikin leppoisissa tunnelmissa iloisen naurun raikuessa Elokolossa.
