Olen aiheuttanut hämmennystä ja hilpeyttä kertomalla ystävilleni osallistuvani tänään Mihin kirkkoa tarvitaaan? -keskustelutilaisuuteen. Tilaisuus on osa Jouni Lehikoinen arkkipiispaksi-kampanjaa. Tilaisuuteen osallistuvat mm kansanedustajat Janina Andersson ja Ilkka Kanerva.

Entä mitä minä, pieni pakanallinen, sitten siellä teen? Olen tuomassa näkökulmaa kirkon ulkopuolelta keskusteluun. Millaisena näen kirkon roolin yhteiskunnassa? Onko kirkolla tai arkkipiispalla vaikutusta yhteiskunnallisessa keskustelussa? Entä uskonnonopetuksen tulevaisuus ja kirkon hyvät/huonot puolet.

Tilaisuus on siis tänään sunnuntaina 7.2 klo 16.00. Linnateatterissa Turussa. Nähdään siellä tai palataan asiaan illalla blogin muodossa!

****

Päivitän blogini, kuten lupasin. Tilaisuus oli mielenkiintoinen, varsinkin, kun en ole vastaaviin tilaisuuksiin aiemmin osallistunut. Eikä kuulemma arkkipiispan vaalikampanjoita ole aiemmin teattereissa kansan parissa pidetty. 

Vaalipanelisteja oli tosiaan useita, joten apljoa ei jäänyt aikaa keskustelulle per henkilö. Kansanedustaja Ilkka Kanerva osasi ottaa tilansa ja messuta hänelle ominaiseen tapaan. Paneeliin osallistuivat myös mm Janina Andersson, minulle aiemmin ruokakassioperaatiosta tutuksi tullut Mertsi ja Mikko Kouki teatterilta. 

En nyt ala rafaroimaan muiden sanomisia enkä varsinkaan ota kantaa uskonasioihin, sillä niistä minulla ei ole tietoa eikä niin kiinnostustakaan välttämättä. Sen sijaan kerron, mitä nostin esiin parissa repliikissäni.

Esittelyssä kerroin rehellisesti, etten ole kuulunut kymmeneen (taitaa olla lähemmäs 15 vuoteen) kirkkoon. Kerroin tutustuneeni kirkkoherra Jouni Lehikoiseen, kun Mikaelin seurakunta antoi turvapaikan Naze Aghaille. Silloin teimme yhteistyötä ja sen jälkeenkin olemme olleet yhteyksissä eri asioissa. Kiitin Jounia, että hän oli minut paikalle kutsunut. Ja totesin hänen olevan myös rohkea, kun hän niin teki. 

Olin valmistautunut kertomaan, millainen rooli minusta kirkolla pitäisi olla 2000-luvun Suomessa. Vastausaika oli niukoilla, joten yritin tiivistää. 

Elämme hyvin markkinavetoisessa, jopa kapitalistisessa maailmassa. Maailmassa, jossa raha tuntuu aina menevän ihmisen edelle. Kirkon pitäisi konkreettisesti toimia oppiensa mukaan ja puolustaa kaikista köyhimpiä ja vähävaraisimpia ihmisiä. Onhan meillä Turussakin maan pisimmät ruokajonot, puhumattakaan siitä, mitä on tapahtumassa lastenkotien asukkaille. 

Muistelin, milloin olen täällä blogissakin hehkuttanut kirkon avauksia. Eräs oli kirkon ilmastoryhmän linjaus, kuinka kirkko suosittelee kasvispainotteista Välimeren ruokavaliota seurakuntalaisilleen. He linjasivat lepopäivän olevan ekopäivä. Kirkolla oli tietenkin omat perustelut ja näkökulmat, miten puuttua ilmasnlämpenemiseen ja eläinten oloihin. Pääasia, että snaoma pystytään viemään käytäntöön. 

Tässä kohtaa kongi jo kajahtikin. Olisin toivonut voivani lausua vielä muutaman sanan kirkosta yhteiskunanllisena rauhantekijänä sekä olisin halunnut vielä enemmän puuttua tuloerojen kasvuun. Jos Jeesus tulisi nyt maan päälle, niin suvaitsisiko hän tämän nykymenon? Epäilen suuresti!

Loppuun tyydyn toteamaan, että luonnollisesti haluan olla tukemassa Jouni Lehikoista arkkipiispaksi. Arkkipiispalla on merkittävä rooli kirkossa ja kirkolla yhteiskunnassa. Ei ole ihan sama, kuka siellä arkkipiispana puuhastelee. Uskon, että maailma olisi huomattavasti oikeudenmukaisempi ja suvaitsevampi paikka, jos arkkipiispaksi valittaisiin Jouni Lehikoinen. Ja kuten Lehikoinen tänään itse totesi minun ja Janinan hänen kanssaan keskustellessa asioista, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Näinhän se menee. Pääasia on, että yritystä löytyy.  

Viikolla soitti toimittaja Kaupunkilehti Turkulaisesta ja kyseli näköaloja päivähoidon rakenneuudistukseen. Peruspalvelulautakuntahan päätti palauttaa päivähoidon rakenneuudistuksen ja pyytää siihen lausuntoa opetustoimelta, jonka alaisuuteen varhaiskasvatus on siirtymässä.

Opetuslautakunta kokoontuu ensiviikolla ja esityslista on jo kaupungin kotisivuilla nähtävissä. Mitään uutta tai yllättävää ei opetuslautakunnan lausuntoon ole tulossa: kaupungin omia päivähoitopaikkoja aiotaan vähentää 200 paikalla ja kovasti toivotaan, että yksityiset palvleuntuottajat tulevat jatkamaan toimintaa kaupungin suosituimmille paikoille.

Kuten olen jo aiemminkin tuonut esiin ja edelleen Turkulaisen Valtuutettu fundeeraa-palstalla, kustannuksia vyörytetään nyt hurjasti perheiden niskaan. Kaupungin kannalta rakenneuudistus on epärealistinen ja perheiden kannalta epäinhimillinen. Pahimmillaan tämä on askel kohti kahtiajakoista yhteiskuntaa, jossa rikkaat ja hyvinvoivat lapset sijoittuvat yksityisiin keskusta-alueella oleville paikoille, kun taas vähävaraisten ja tukea tarvitsevat erityislapset ohjataan kaupungin laitamilla sijoitseville kunnallisten päiväkotien suuryksiköihin.  

Haastattelua tehtäessä toimittaja ei suostunut paljastamaan väittelykumppaniani. Vasta lehdestä sain lukea, että sehän on meidän lautakunnan puheenjohtaja, kokoomuslainen Jussi Leppä. Jussi taas toteaa omalta osaltaan haastattelussa: "Se tietenkin on kurjaa yksittäiselle perheelle, jos tutuksi käynyt päiväkoti täytyy sulkea ja lapsi joutuu toiseen päiväkotiin. Se vain on tämän päivän rakennemuutoksen hinta." 

Valtuutetut fundeeraa-palstan voit käydä lukemassa Turkulaisen näköislehdestä 6.2.2010. 

Tänään kävin punnitsemassa itseni julkisessa tapahtumassa. Tavoitteena on pudottaa kiloja toukokuun loppuun mennessä vähintään 3 kiloa. Jokaisesta pudotetusta kilosta lahjoitetaan Nepalin lapsille 15€ kilolta nimettömänä pysyttelevän ilmeisen rikkaan henkilön/tahon toimesta. Kerron sitten toukokuussa, miten kävi ja paljonko rahaa nepalin lapsille sain tienattua.

Erittäin iloinen olin, kun jengiä oli tänään salin täydeltä punnitsemassa itseään. Jos olet kiinnostunut liittymään hankkeeseen, niin punnituksia tehdään koko helmikuun ajan. Hanke on mielestäni hauska: samalla kun suomalaisten painoindeksi pienenee kampanjan myötä sivistyvät Nepalin lapset yhtälailla.

Lisätietoa kampanjasta täältä. 

Minua pyydettiin jatkodebattiin Aamuset-paikallislehteen. Vastaparinani jatkaa ennestään tuttu keskustalainen Jarmo Laivoranta. Hieman kadehdin Jarmon tapaa puhua, sillä hän on vanha konkari ja ovela kettu. Mielenkiintoinen oppituokio tämäkin debatti jälleen oli. Vaan vielä minä taitoni näytän! :)

Istuimme siis maanantaina lähes 1,5 tuntia debatoimassa niin kunnallisista kuin valtakunnallisista asioista. Keskustelusarjan eka osa julkaistiin tänään Aamuset lehdessä ja se oli sangen ajankohtainen, nimittäin tapaus Hirvilammi. Turun apulaiskaupunginjohtaja.

Kun debatoimme LAivorannan kanssa asiasta, oli kaupunginhallitus samaan aikaan puimassa asiaa omassa kokouksessaan. Se tieto, mitä meillä oli, liittyi julkisuuteen tulleeseen tietoon Hirvilammen tuomiosta, liittyen vaimon pahoinpitelyyn. Toki, kun tietyissä piireissä liikkuu, on korviin kantautunut monta muutakin asiaa.

Minä otin lähestymiskannaksi, että kukaan ei ole rikollinen ennen kuin oikeuslaitos tuomionsa antaa. Hirvilammi on valittanut päätöksestä ja siten tapaus on avoin. Yleisemmällä tasolla voidaan todeta, että normaalia tällainen käytös ei ole ja taustalla on pakko olla ongelmia. Kyseessä ei myöskään ole "vain yksityisasia" vaan vaikuttaa vahvasti viranhoitoon, mikä on kaupungin menestyksen ja tulevaisuuden kannalta todella keskeinen. Myöhemmin, kun kaupunginhallitus antoi päätöksensä laittaa Hirvilammi toistaiseksi viralta, perusteli kh kantaansa mm Hirvilammen alkoholinvaikutuksen alaisena toimimisesta virkatehtävissään ja luottokortin käytöstä johtuneista epäselvyyksistä. 

Debatissa nousi esiin, kuinka Turun johtovirat on jaettu poliittisien mandaatein. Vaikka jutussa asia ei tule ilmi, niin en pidä virkojen jakamista poliittisin perustein järkevänä. Asiantuntijuus on oltava aina päällimmäinen. Näin kuitenkin asian laita ja yleinen tapamme Turussa nyt on. Lehdessä nostan esiin, kuinka toivon, että asia hoidetaan maltillisesti ja asiallisesti eikä poliittiseen ajojahtiin lähdettäisi. Sillä ikävä kyllä, sitäkin oli ilmassa tapauksen tultua julki. Ahneet korppikotkat lähtivät oitis kiitoon vainutessaan haaskan mahdollisuuden. 

Debatin lopussa kyselen, onko kaupungin johto toiminut oikein ja riittävästi vai olisiko sen pitänyt toimia jo aiemmin. Joidenkin tulkintojen mukaan kaupunginjohdon olisi pitänyt puuttua tilanteeseen jo aiemmin antamalla tarvittaessa varoituksia. Heidän tavoitteena on selvästikin savustaa Hirvilammi ulos virastaan. Minun lähestymiskulma on hieman toinen. Jotta kaupunki olisi hyvä työnantaja, tulisi sen rohkeasti tarttua haasteeseen ongelmatilanteiden esiintyessä. Jos on vaikka epäilyjä alkoholin väärinkäytöstä, niin oikea osoite olisi työterveydenhuolto ja tarvittaen palvleuiden pariin saattaminen. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on tilanteen kartoittaminen. 

Samaan aikaan maan hallitus yrittää väkipakolla runnoa läpi eläkeuudistuksen, jonka avulla teoreettisesti saataisiin työikä pidennettyä 40 vuoteen. Hallitukselta toimeksiannon saanut työnantajapuoli on valmis tarjoamaan lähinnä keppiä. Palkansaajajärjestöt sen sijaan ovat perustellusti nostaneet esiin, että työikää voidaan parantaa vain puuttumalla työviihtyvyyteen ja työssäjaksamiseen. Sekä puuttumalla henkilökohtaisiin ongelmiin aina kun mahdollista. Tapaus Hirvilammi on kaikessa traagisuudessaan oiva esimerkki. Menetetäänkö mies kokonaan työelämän ulkopuolelle vai aiotaanko hänet nostaa takaisin työelämään. Miehellä olisi käsittääkseni vielä useampi   vuosikymmen työikää edessä. 

Siltikin kantani on, että kaupunginhallitus teki nyt oikean ratkaisun laittaessaan apulaiskaupunginjohtaja Hirvilammen viralta toistaiseksi. 

Aamuset-lehti (3.2.2010) Ensimmäinen aukeama, vasen sivu.

Vuoden 2010 ensimmäisen kolumnini kirjoitin kaupunkilehti Turkulaiseen. Sen voit lukea myös täältä blogistani. 

Tänään julkaistiin mielipidekirjoitukseni Turun Sanomissa. En löydä juttua TS:n kotisivuilta, joten linkkiä ei tule, mutta tässä se teille luettavaksi.

*****

Kunnissa vyörytetään ennenäkemättömät palvelumaksukorotukset perheiden niskaan


Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministerimme Jyrki Katainen vakuuttelee Turun Sanomissa (su 24.1.2010), kuinka ”pöytä on puhdas”. Hallitus on hänen mukaansa korvannut kaikkien maksujen korotukset. Katainen lupailee myös, että luvassa ei ole maksujen tai verojen korotuksia. Kataisen lausunto on ihmisten harhaanjohtamista.

Kunnissa tehdään parhaillaan massiivisia palvelurakenneuudistuksia, joissa mennään röyhkeästi kuluttajan kukkarolle. Kokoomusvetoisessa Turussa otetaan käyttöön  maan hallituksen lanseeraamat palvelusetelit päivähoidossa ja samaan pakettiin kuuluu  kunnallisten päiväkotien alasajo sekä yksityisten palvelutuottajien esiinmarssi. Perheitä ohjataan voimakkaasti vastoin palvelusetelilain henkeä yksityiselle sektorille. Tämä rakenneuudistus tulee käymään kalliiksi perheille.

Turussa on sovittu, että palveluseteli takaa yksityisellä sektorilla päivähoitomaksun saman suuruiseksi kuin kunnallisella puolella. Palvelusetelin suuruus on kuitenkin hinnoiteltu palvelutuottajien hintoihin nähden niin, että lähes aina perheelle jää palvelusetelin kunnallista päivähoitoa vastaavan päivähoitomaksun lisäksi maksettavaksi omavastuuosuus, joka saattaa olla jopa 50-100 euroa kuukaudessa. Kun perhe kunnallisen päivähoidon sijaan ohjataan yksityiselle päivähoidontuottajalle, nousevat perheen kokonaiskustannukset siis huimasti.

Muistamisen arvoista on, että maan hallitus korotti pari vuotta sitten päivähoitomaksuja kovalla kädellä ensi töikseen, mikä jo sinänsä on rasittanut suunnattomasti varsinkin nuorten perheiden arkea. Uusimpien tietojen mukaan turkulaisten perheiden maksukyky on heikentynyt viime vuonna ja päivähoitomaksuihin on haettu maksualennuksia tulojen heiketessä. Päivähoidon tulokertymä on kuulemma jäänyt jälkeen tavoitteista.

Palvelusetelin tarkoituksena lie lisätä perheiden valinnan vapautta. Aito valinnan vapaus kuitenkin häviää, kun samaan aikaan kunnallisia yksiköitä ajetaan alas ja tilalle tarjotaan voimakkaasti yksityisiä palveluntuottajia. On varsin röyhkeää ja lyhytnäköistä lähteä tässä tilanteessa vyöryttämään päivähoidon kasvavia kustannuksia perheiden kontolle.

Perheillä on oikeus tietää, että lapsilla on edelleen subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja että palvelusetelilakiin on kirjoitettu, että palvelun saaja voi myös kieltäytyä tarjotusta palvelusetelistä. Perheellä on edelleen oikeus aina niin halutessaan valita kunnallinen päivähoito. Tätä on aito valinnan vapaus.


Mirka Muukkonen

Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen

Turun kaupunginvaltuutettu (vas)

 

Tänään oli (jälleen kerran) todella tiukka ja rankka peruspalvelulautakunnan kokous. Kuumimmat perunat koskivat tietenkin lastensuojelun uudistamistyötä ja päiväkotiverkon rakenneuudistuksia.

Lastenkodit. Tänään saimme virallisen esittelyn johtajilta virkamiehiltä uudistuspaketista. Mitään uutta se ei julkisesti kaupungin kotisivuilla nähtävissä olleeseen listaan nähden tuonut. Olen tosiaan viime viikolla kiertänyt kaikki sulku-uhan alla olevat pienet lastensuojeluyksiköt (Vakka-Suomi, Luostarinkatu ja Virusmäentie) sekä Mäntymäen perhekeskuksessa, käynyt kartoittavia keskusteluja henkilökunnan kanssa ja saanut tuntumaa lastenkotien ja näiden yksiköiden arkeen. Pintariipaisuhan tuo, mutta erilaista kuin päättää vain paperilla asiasta. 

Lautakunnassa kävimme todella pitkän, syvällisen ja mielenkiintoisen lähetekeskustelun. Julkisuuteen en tietenkään voi käytyä keskustelua kommentoida, koska se oli luottamuksellista. Omasta, pitkästä puheenvuorostani voin todeta vain loppukaneetin: "johtavat virkamiehet pyytävät nyt lupaa saada lähteä uudistamaan esityksen pohjalta lastensuojeluverkkoa. Nyt annetuilla tiedoilla minä en voi olla tuota lupaa antamassa." Homma etenee kuitenkin niin, että lähetekeskustelun pohjalta johtavat virkamiehet tuovat hiotun esityksensä lautakunnan päätettäväksi helmikuussa. Mielenkiinnolla odotan tuota "hiottua"  versiota. Seuraava kokous on ke 17.2. eli kokouksemme siirtyi viikolla eteenpäin.

Päivähoito. Päivähoidon rakenneuudistus eli kunnallisten päiväkotien sulkeminen ja niiden junailu yksityisiksi päiväkodeiksi meni palautukseen. Haluamme ennen varsinaista päätöksentekoa kysyä vielä opetuslautakunnan lausuntoa asiaan. Mitenkään haudattu hanke ei siis kuitenkaan vielä ole. Lähinnä pitkitystaistelulta tuntuu. Tästäkin aiheesta pidin pitkän puheenvuoron. Nostin esiin huoleni kustannusten vyörytyksestä vanhempien niskaan, totesin tulkitsevani uudistuksen olevan sekä päivähoitolain että palvelusetelilain vastainen, että hanke tulee pitkällä tähtäyksellä todella kalliiksi kaupungille ja että se on toteutuessaan askel kohti eriarvoista yhteiskuntaa. 

alkoi hieman nihkeissä tunnelmissa, sillä vasemmistoliitto potkaistiin ulos valtuustoryhmien välisestä sopimuksesta ja sen myötä valtuuston puheenjohtajiston kokoa pienennettiin. Näin Vasemmistoliiton paikka valtuuston puheenjohtajistossa pudotettiin pois. Näin myös kaupunginhallituksen edustuksemme supistui vain varsinaisiin jäseniimme Pirjo Rinteeseen ja Rauno Artesolaan.

Pidimme kilvan palopuheita kuntademokratiasta ja puolustimme oikeuttamme saada osallistua, saada tietoa, tulla kuulluksi ja sitä, että meidän äänestäjillä on oikeus tulla kuulluksi. Vasemmistoliitolla on kymmenen valtuutettua ja 12 000 äänestäjää. Ei meitä niin vain sivuteta. Meitä ei myöskään voi pakottaa sopimuskäytäntöön, jossa kolmen kopla: kokoomus, vihreät ja demarit sanelevat menon ja olettavat meidän tulevan kiltisti perässä.

Yhteistyön merkeissä jätin tänään myös valtuustoaloitteen. Sen allekirjoittivat Vasemmistoliiton valtuustoryhmän lisäksi Virpa Puisto (sdp), Sakari Hihnala (kesk), Väinö Lindberg (kd), Eeva Raija (kd) sekä Maria Lohela (PS) ja Olavi Mäenpää (SKS). Valtuusto oli hieman sekava ja hektinen ja muilta en edes ehtinyt allekirjoituksia kysymään, mikä harmitti. Olisin halunnut kysyä ainakin vihreiden edustajia mukaan aloitteeseen.

****

Valtuustoaloite 25.1.2010


Valtuustoaloite muistihäiriöisten palveluiden kehittämiseksi erityisenä painopisteenä varhainen tuki ja kotihoito


Turun kaupunginvaltuusto on hyväksynyt syksyllä 2009 ikääntymispoliittisen ohjelman vuosille 2009-2012. Peruspalvelulautakunta päätti vauhdittaa ohjelmassa tavoiteltua palvelurakenneuudistusta laitospainotteisesta järjestelmästä kohti avohoitoa suosivaksi ajamalla alas Luolavuoren vanhainkodin toiminnan jo vuoden 2010 aikana. Rakenneuudistuksen onnistumiseksi on erityisesti kiinnitettävä huomiota kotihoitoon ja -palveluihin.

Suomessa arvioidaan olevan 85 000 keskivaikeasti tai vaikeasti dementoitunutta henkilöä. Turussa muistisairaiden määrän arvioidaan kasvavan vuosina 2008-2012 noin 300 henkilöllä. Lähitulevaisuudessa on  tartuttava rivakammin alkaviin muistihäiriöihin, pystyttävä kartoittamaan oireiden taustat ja syyt sekä kyettävä tukemaan voimakkaammin sekä oireilevia että heidän omaisiaan.

Ikääntymispoliittisen ohjelman mukaan muistipotilaiden hoitoketjuja on kehitetty, mutta palvelujärjestelmän todetaan edelleen olevan pirstaleinen ja osin riittämätön mm. muistisairaiden kotihoitoa tukevan kuntouttavan päivätoiminnan, akuuttien ja kuntouttavien lyhytaikaishoitopaikkojen sekä dementoituvien kuljetuspalveluiden osalta.


Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että

- Turku laatii ikääntymispoliittisessa ohjelmassa mainitun dementiatyön kehittämisohjelman nopeutetulla aikataululla jo vuoden 2010 aikana.

- Nimetään ohjelman myötä muistisairaille ja heidän omaisille yhteistyötaho, joka toimii muistisairaiden ja heidän perheidensä tukena ja räätälöi erilaisia tukimuotoja perheiden tarpeiden, toiveiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan. Samalla voitaisiin nimetä vanhusneuvoston ehdottama koordinaattori kehittämään ja tiivistämään yhteistyötä ikääntyneiden kanssa toimivien järjestöihin päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittämiseksi.

- ikääntymispoliittisessa strategiassa mainittu mielenterveysasiakkaiden kotihoitotiimi perustetaan nopeutetulla aikataululla vuoden 2010 loppuun mennessä ja aloitetaan mitä pikimmin turvattomuusongelman ratkaisuun suunniteltujen psykososiaalisten kuntoutusryhmien perustaminen.


Turussa 25.1.2010


Mirka Muukkonen (vas)

Ajattelin kirjoittaa alkuvuoden kuulumisia näin sunnuntai-päivän ratoksi.

Siinä missä joululomalla alkoi jo tympäistä ja turhauttaa, kun mitään ei tapahtunut, niin nyt alkaa paukkua! Kuluneella viikolla kävin tutustumassa kolmessa pienessä lastenkodissa, jotka ovat sulku-uhan alla. Todella persoonallisia ja vaikuttavia paikkoja kukin. Lastenkotien sulkeminen liittyy kokonaisvaltaiseen rakenneuudistukseen, jota kaupunki on tekemässä. En halua tässä kohtaa kommentoida julkisuuteen asiasta, sillä saamme vasta keskiviikkona virallisen selvityksen johtavilta virkamiehiltä peruspalvelulautakunnassa. Tulemme käymään lähetekeskustelun, jonka pohjalta meille tuodaan helmikuun alussa päätösesitys lautakuntaan. YLEn verkkosivuilta lisää asiasta. Minut tuntevat varmasti osaavat arvata minun lähestymistavan tähän asiaan. Nyt siis tehdään vielä vimmatusti myyräntyötä kulisseissa. 

Tänään luin aamulla Turun Sanomia ja tuohduin niin valtiovarainministerin Jyrki Kataisen (kok) linjauksista, että kirjoitin välittömästi mielipidekirjoituksen lehteen. Jos ja kun mielipidekirjoitukseni toivon mukaan julkaistaan, laitan sen tänne blogiinikin luettavaksi. Aiheen voin paljastaa: se liittyy palvelumaksujen korotuksiin, palveluverkkouudistukseen ja päivähoitoon. 

Parhaillaan valmistelen valtuustoaloitetta liittyen vanhusten hoidon palveluverkon uudistukseen sakä valtuustopuhetta kuntademokratiasta. Huomisessa valtuustossa valitaan valtuuston puheenjohtajisto ja kuinka Vasemmistoliiton käy, niin se jää nähtäväksi. Aiotaanko vasemmistoliitto ja sen kymmenen hengen valtuustoryhmä todellakin ohittaa tuosta noin vain päätöksenteossa? Onko muilla puolueilla, varsinkin vihreillä ja demareilla, pokkaa tehdä se? Laitan aloitteen ja valtuustopuheeni sitten huomenna tai tiistaina tänne blogiini.

Olen myös kirjoittanut kolumnin perjantaina ilmestyneeseen Tylkkäriin. Aiheena kasvissyönti ja eläinten oikeudet. Jahka Tylkkäri julkaisee kolumnini verkossa, laitan sen teille nähtäväksi. Turkulaisessa julkaistun perheväkivalta ja rasismi-teemaisen kolumnini laitoinkin jo aiemmin teille nähtäväksi. Åbo underrättelseniin annoin jo haastattelun ryhmien välisestä sopimuksesta ja kuntademokratiasta. Ja viikon päästä menen Aamuset-lehteen, jossa vastassani on tuttu väittelykamu Jarmo Laivoranta. 

Hauskin ja yllättävin haastattelu tapahtui heti joulun jälkeen, kun Turun Sanomien toimittaja otti yhteyttä ja kyseli näkökulmiani valtuustoryhmien väliseen sopimukseen ja tulevaan vuoteen. Olin vielä täysin joulutunnelmissa ja olin katsonut useamman sarjan Greyn Anatomiaa putkeen. Ajatukset olivat siis aivan jossain muussa kuin kuntapolitiikassa. Kiitoksia haastattelusta ja kommenteista kuitenkin myöhemmin sateli :) Ilman kenttäväen ja tukijoiden positiivista ja kannustavaa asennetta ei tätä rumbaa ehkä niin jaksaisikaan. Mutta kun tietää, että saa edustaa isoa joukkoa samanhenkistä porukkaa, niin se tekee toiminnan mielekkääksi. Linkkiä haastatteluun en voi laittaa, koska sitä ei löydy TS:n verkkosivuilta. 

Muutoin olen ehtinyt hoitaa lähinnä sekä kunnallisjärjestön asioita että istua piirihallituksen ja maakuntavaltuuston vassilaisten jäsenten kanssa kokouksessa  pohtimassa maakuntaohjelmaa. Eduskuntavaaleja ja puoluekokoustakin olen pohtinut ja ollut mukana valmistelemassa. Ensimmäiseen puoluehallituksen kokoukseen en ehtinyt, sillä samana päivänä oli peruspalvelulautakunnan ja kaupunginhallituksen yhteiskokous liittyen pian käyttöön otettavaan sopimusohjausmalliin. Kävin myös lobbaamassa lastenkotiasiaa kyseisessä kokouksessa, tietenkin..

Puoluehallitus muuten hyväksyi keskiviikkona ensimmäisen version poliittisesta tavoiteohjelmasta, joka tulee myöhemmin toimimaan vaaliohjelmanamme. Luonnos lähtee nyt laajalle piiri- ja kenttäkierrokselle. Nyt on siis kentän mahdollisuus vaikuttaa ohjelman sisältöön. Lopullisesti ohjelma hyväksytään kesäkuussa puoluekokouksessa Jyväskylässä. 

Tällaista tämä alkuvuosi on ollut. Kun viime viikolla lähdin pitkästä aikaa kavereiden kanssa baariin, niin jo lähikuppilassa minut pysäytettiin ja kyseltiin kunnallispoliittisesta tilanteesta ja näkymistä. Tätä tämä sitten on. Ehkä jossain vaiheessa ehdin starttaamaan eduskuntavaalikampanjankin ;) 

PS. Ja olenkohan muistanut kertoa: olen vaihtanut työpistettä. Sama työnantaja, mutta nyt minulla on säännöllinen päivätyö. Olen niin onnellinen tästä muutoksesta. Säännöllinen päivätyö auttaa huomattavasti arjenhallinnassa ja menojen sopimisessa. Sillä kieltämättä on haastavaa yhdistää työelämä, aktiivi politiikka ja perhe-elämä. Onneksi on vahvat ja voimakkaat tukiverkot ympärillä.

Näin uutisoi MTV3:n verkkosivut. Tähän voi vain todeta, että ihanko totta? Olenpa yllättynyt..

Terveyspalveluiden ulkoistaminen on poliittinen kysymys. Perinteinen oikeisto-vasemmisto-kysymys. Turussa yhden terveysaseman ulkoistamisesta ovat sopineet kirjallisesti kolmen kopla eli vihreät, kokoomus ja demarit. Me Vasemmistoliitossa emme terveyspalveluiden ulkoistamista hyväksy emmekä näe järkevänä. 

Viimeksi aihetta käsiteltiin kehittämishankkeen muodossa lautakunnassa. Haluamme olla mukana kehittämässä terveysasemapalveluita. Äänestytimme kuitenkin lautakuntatoverini Alpo Lähteenmäen kanssa siitä, sisällytetäänkö hankkeeseen ulkoistaminen. Meille perusteltiin, että asiaa pitää selvittää, eihän sitä muuten tiedä. Me vastasimme, että muista kaupungeista on jo ihan riiittävästi materiaalia tiedossa. Tämä MTV3:n uutinen hyvänä esimerkkinä. Miksi Turussa pitää toistaa muualla valtakunnassa tehdyt kalliit virheet? 

Paikallislehti Turkulaisessa on tämän vuoden ensimmäinen kolumnini. Kolumnin myötä ja seurattuani sivusilmällä netissä vellovaa keskustelua ja sitä, kuinka rasismi nostaa jälleen päätään, olen pohtinut aihetta paljonkin viime aikoina.

Nettien keskustelupalstoilla lähti Sellon ampumisen jälkeen kiivas ajojahti: rättipäät ulos Suomesta! Yksikin rikos riittää! Olen pohtinut vasemmistolaisia näkökulmia tähän keskusteluun. Me vasemmistolaisessa liikkeessä olemme kansainvälisiä, hyvin verkostuneita, haluamme kansojen välistä solidaarisuutta, eikö vain? Onko oikea ratkaisu siis se, että karkoitamme ulkomaalaisen kotimaahansa tai mistä ikinä hän on tullutkin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Sinne vain vaimonhakkaaja ja raiskaaja jatkamaan samaa toimintaa omaan kotimaahansa. Mitäpä siitä, että kotimaassaan kyseinen henkilö voi jatkaa läheistensä kidutusta ja väkivaltaa. Sitäkö on kansainvälinen solidaarisuus muilla mailla asuvia siskoja ja veljiä kohtaan? Mehän kuitenkin olemme kaikki ihmisiä; erilaisia, mutta samanarvoisia.

Toisaalta en voi olla pohtimatta, että missä Suomessa on mennyt vikaan, kun muukalaisviha leviää ja rasismi nostaa päätään. Sillä keskusteluja seuratessa ei voi kuin todeta, että sivistyksen määrä tuntuu olevan todella puutteellista ja käsitys oikeusvaltiostakin aika hukassa.

Mikä sitten ratkaisuksi ongelmaan? Ainakaan lama-aika ja kunnissa tehtävät palveluiden leikkaukset ja alasajot eivät helpota tilannetta. Lasten turvaverkko on päivähoidossa ja kouluissa, jossa tutut opettajat ja lastentarhaopet pystyvät ajoissa havaitsemaan lapsiin kohdistuvan väkivallan. Kouluissa ja päiväkodeissa pystymme myös sivistämään lapsia, jotteivät nämä omaksu sellaisia älyttömyyksiä kuin että joku toinen rotu olisi toista paremi tai ihonväri määrittelisi ihmisen hyvyyden. 

Sosiaali- ja terveyspuolella pystyisimme tarjoamaan apua päihde- ja mielenterveystyöhön sekä puuttua voimakkaasti ihmisten syrjäytymiseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla pystymme auttamaan uhreja, mutta myös tekijää. 

Ihmisoikeusjärjestö Amnestylla on menossa valtakunnallinen kampanja Joku raja!  Amnestyn kotisivuilta löytää kuntaselvitykseen perustuvat suositukset, mitä niin kunnissa kuin valtakunnaisella tasolla voitaisiin tehdä perheväkivallan ehkäisemiseksi.  

*****

Huuda hiljempaa, ettei naapurit kuule!


Perheväkivalta on valitettavan yleinen ilmiö suomalaisessa kulttuurissa. Turvakodeissa on vilkasta varsinkin näin juhlapyhien ja vuoden vaihteen jälkeen. Kun sanoja ei löydy, nyrkit heiluvat. Perheväkivallassa julmuudet kohdistuvat perheen jäseniin: avo- tai aviopuolisoihin tai lapsiin. Joka viidennen naisen arvioidaan kokeneen väkivaltaa nykyisessä parisuhteessa. Tilastojen mukaan perheväkivaltaan kuolee Suomessa vuosittain 20-30 ihmistä.


Vuodenvaihde ei ikävä kyllä tuonut muutosta väkivaltatilastoihin vaan erityisesti kaksi tekoa nousi kaiken kansan tietoisuuteen. Ensimmäisessä aallossa otsikoihin nousi kantasuomalaisia edustava entinen urheilulegenda Matti Nykänen, joka riehui puukolla kotonaan ja uhkasi tappaa vaimonsa. Seuraavina päivinä Mervi-vaimo esitteli puukotuksessa saamiaan viiltohaavoja lehtien palstoilla.


Viikkoa myöhemmin seuraavassa aallossa levisi tieto kauppakeskus Sellon ammuskelusta. Ulkomaalaistaustainen Shkupolli surmasi entisen naisystävänsä teräaseella ja ampui sen jälkeen tämän neljä työkaveria. Teon motiiviksi epäillään mustasukkaisuutta.


Molemmat teot voitaneen luokitella perheväkivallaksi, ainoana erona lienee tekijöiden syntyperä. Kuitenkin nettipalstoilla tartuttiin nimenomaan ulkomaalaistaustaisen miehen tekoihin. Rasismi nosti välittömästi päätään ja alkoi kiihkeä ajojahti: väkivaltarikoksista tuomitut ulkomaalaiset ulos Suomesta heti! Matti Nykäsen väkivaltaisuuksiin sen sijaan suhtauduttiin lähinnä huvittuneesti ”joko taas” ja ehkä myös hieman Mattia säälien. On se niin reppana, tuo meidän Matti. Vaikka todellisuudessa  molemmat miehistä syyllistyivät vakavaan tekoon:  ihmisoikeusrikkomukseen.


Jos oikeasti pysähdymme asiaa pohtimaan, olemme varmastikin samaa mieltä siitä, että väkivaltaa ei pidä  hyväksyä eikä kostokierrettä kannata jatkaa. Ymmärrämme, että etninen tausta ei selitä joukkosurmaa tai väkivaltaisuuksia. Väkivalta on yksilön heikkouden merkki. Vahvan ja terveen ihmisen ei tarvitse alistaa toista ihmistä eikä turvautua väkivaltaan.


Suomessa eletään tiukkaa lama-aikaa massatyöttömyyksineen. Yhteiskunnallinen heikko tilanne ei voi olla vaikuttamatta yksilöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Toivonkin päätöksentekijöiltä niin kunta- kuin valtakunnallisella tasolla kauaskantoista päätöksentekoa, kun lamavuosien budjetteja laaditaan ja toimintaa suunnitellaan. Palveluiden tarve ei katoa, vaikka kuntapalveluiden rahoituspohja heikkenee. Usein kuulee lausuttavan mantran: ”Sosiaali- ja terveyspuolen menot on saatava kuriin. Emmehän halua jättää velkataakkaa tuleville sukupolville maksettavaksi.” Tähän tyydyn vastaamaan: ”Sosiaali- ja terveyspalveluista on huolehdittava. Emmehän halua jättää tuleville sukupolville hoidettavaksi päihde- ja mielenterveysongelmaisia tai muuten pahoinvoivia ja syrjäytettyjä ihmisiä.”


Mirka Muukkonen

Turun kaupunginvaltuutettu (vas)